MAO 307-309/11 Suorahankinta, asianosaisuus, uusien oikeusturvakeinojen vaatiminen

 

Kunta teki suorahankintapäätöksen koskien perusterveydenhuollon hankintaa kokonaisratkaisuna. Hankinnan kokonaisarvoksi arvioitiin n. 47.005.000–51.950.000 euroa Tätä tapausta on käsitelty runsaasti  julkisuudessa, mm.: kuntalehdessä ja HS:ssä  ja

 

Hankintayksikkö julkaisi suorahankintaa koskevan ilmoituksen hilma-kanavassa (B-listan sote-hankinta). Suorahankinnan perusteeksi ilmoitettiin etupäässä kiire. Markkinaoikeuden mukaan tilanteessa ei ollut käsillä suorahankinnan perustetta. MAO:n mukaan kiireperuste ei soveltunut mm. siksi, että hankintayksikkö oli valmistellut hankintaa n. vuoden ja sopimuskin oli tarkoitus tehdä vasta n. neljä kuukautta päätöksen jälkeen. Ratkaisussa markkinaoikeus totesi, että suorahankintaa koskeva päätös tulee kumota ja kunnan on järjestettävä lain mukainen tarjouskilpailu asiassa. Kunta joutui maksamaan n. 19.000 euroa valittajien oikeudenkäyntikuluja.

Hankinnasta tehtiin useita valituksia, joista Kunnan nykyisen palveluntuottajan (liikelaitos) valitus jätettiin tutkimatta. MAO totesi, että nykyinen palveluntuottaja oli perustettu tuottamaan kunnallisena liikelaitoksena useiden kuntien palveluita eikä sitä pelkän yhteistoimintasopimuksen ansiosta voitu rinnastaa markkinoilla toimivaan yritykseen eli tahoon, jolla olisi mahdollisuus valittaa tehdystä suorahankinnasta. Liikelaitoksen valituksessa vaadittiin käytettäväksi mm. uusia oikeusturvakeinoja eli seuraamusmaksua ja sopimuskauden lyhentämistä.  Vaatimuksessa esitettiin seuraavaa: ”Toissijaisesti xxx ovat vaatineet, että markkinaoikeus määrää hankintayksikön maksamaan valtiolle 5,195 miljoonan euron suuruisen seuraamusmaksun ja lyhentää hankintasopimuksen päättymään myöhemmin määriteltävän ajan kuluttua, mikäli hankintayksikkö tekee hankintasopimuksen asian ollessa vailla lainvoimaa.” Markkinaoikeus ei ottanut vaatimuksiin kantaa puuttuvan asianosaisuuden vuoksi. Tapauksessa kyseiset seuraamukset eivät olisi tulleet kysymykseenkään, koska hankinnasta oli tehty suorahankintaa koskeva ilmoitus eikä sopimusta ollut vielä solmittu.

Uusia oikeusturvakeinoja on siis vaadittu käytettäväksi markkinaoikeudessa, mutta toistaiseksi niitä ei ole käytetty. Tapauksessa MAO 243/11 vaadittiin seuraavaa: ”…vaatii, että markkinaoikeus määrää kysymyksessä olevan koululaisten tilapäistä kuljetushankintaa koskevan hankintasopimuksen tehottomaksi, määrää hankintayksikölle seuraamusmaksun sekä määrää lyhentämään hankintasopimukseen perustuvaa sopimuskautta”. Kyseessä oli kuitenkin kansallinen hankinta. Uusia oikeusturvakeinoja voidaan määrätä ainoastaan EU-kynnysarvon ylittävässä hankinnassa, joten niitä ei tässäkään tapauksessa käytetty.